Autopurkamot ovat kierrätyksen uranuurtajia. Suomessa autoja on purettu ja niistä irroitettuja, vielä käyttökelpoisia varaosia otettu järjestelmällisesti uudelleenkäyttöön jo sotavuosistamme lähtien. Varaosina käyttökelvottomat metalliosat on toimitettu murskauslaitoksen kautta uusien tuotteitten raaka-aineeksi.

Suomessa päätyy elinkaarensa päähän vuosittain noin 100 000 autoa. Näitä ovat vakuutusyhtiöiden lunastamat purettavaksi määrätyt kolarivaurioituneet autot, autonomistajien käytöstä poistamat autot sekä kaupunkien ja kuntien huostaan joutuneet hyljätyt autot. Keskimääräinen romutusikä on 18 vuotta. Henkilöautojen keski-ikä Suomessa on 10,5 vuotta.

EU:n romuajoneuvodirektiivi määrittelee, että vuoteen 2006 mennessä romuajoneuvon keskimääräisestä painosta on uudelleenkäytettävä ja hyödynnettävä 85% ja vuoteen 2015 mennessä 95%.

EU:n direktiivi romuajoneuvojen jätehuollosta koskee henkilöautoja, pakettiautoja ja eräitä muita ajoneuvoja. Direktiivi määrittelee tarkkaan mm. keräyksen, säilytyksen ja esikäsittelyn.

Esikäsittelyssä autosta poistetaan kaikki ympäristölle vaaralliset aineet ja osat. Poistettavat nesteet, kuten polttoaine, öljyt, jarruneste, jäähdytinneste sekä pesunesteet kerätään tarkoituksenmukaisiin varastointisäiliöihin erillisvarastointia varten. Ongelmajätteeksi luokiteltavat nesteet toimitetaan ongelmajätelaitokseen käsiteltäväksi. Renkaat irroitetaan ja kierrätetään valtakunnallisessa kierrätysjärjestelmässä. Akku ja katalysaattori irroitetaan. Räjähdysvaaralliset osat, kuten turvatyynyt poistetaan tai tehdään muuten vaarattomiksi.

Suomessa EU:n romuajoneuvodirektiivi tuli voimaan 1.9.2004 uuden jätelain ja asetuksen romuajoneuvoista valmistuttua.

Takuupurkamot ovat valmistautuneet EU-direktiiviin jo hyvissä ajoin. Direktiivin vaatimat imutyhjennyslaitteet ja asianmukaiset tilat olivat ensimmäisellä jäsenpurkamolla käytössä jo vuonna 1999, nyt kaikilla.